ERILAINEN ARKI

(kirj. Helena)

Herra nimeltään Mauri Muurinen elää hiljaiseloa pääkaupunkiseudun kaksiossaan. Illat kuluvat rauhan vallitessa. Päivisin hän käy Pirttikeskuksessa. Se on askelma työelämään sopeutumisessa. Toiset viihtyvät siellä kaipaamatta hakeutua työhön, kuten Mauri Muurinenkin.

Nuoruus hänellä oli lupauksia täynnä. Hän menestyi opiskelussa hyvin. Lukiosta hän pääsi opiskelemaan yliopistoon. Muutaman vuoden opiskeltua yliopistossa viinan terästämää vapaa-aikaa. Sosiaalinen tausta on hyvä ja hän normaalisti tapaili tyttöjä. Sairastuttuaan henkisesti - opiskeluun tuli stoppi. Vuosia elämä oli painia sairauden kanssa. Vanhempien tuki oli merkittävä. Osat on vaihtuneet. Herra Muurisen on aika auttaa iäkkäitä vanhempiaan ja hänen kykynsä osallistua auttamaan heitä on mahdollista. Nuoruudesta on kerrottavaa se, että viikonloppuisin lyriikka puhkesi kukkimaan.

Pirttikeskuksen päivä on kodinomaista askarointia ja Mauri Muurisen nojatuoli-istunnot keskeytyvät parinkymmenen minuutin tupakkataukoihin. Tavallisesti näissä päivissä ei ole mitään poikkeavaa. Häntä varjostaa harhaiset ajatukset ja hän karjahtelee: Perkele, minulle ei vittuilla. Häpeillen hän poistuu tupakalle ja tilanne alkaa seestyä.

Päivisin hänen tarve tulla kuulluksi, niin hän kertoo lukemiaan lehtiuutisia. Uutiset on hyvin hänen muistissaan. Lisäksi hän lausuu runojaan hyvin mielellään. Herra Muurisella on selkeä artikulointi. Keski-ikää lähetessä Mauri Muurinen kaipasi naista itselleen ja nyt on kaipaus viilentynyt, kun hän potee miehisiä vaivoja. Rakkauden kaipuu on osa miehen elämää ja siitäkö on poikkeus Mauri Muurinen.

Hänen lupaavassa nuoruudessa oli unelmia ja yksi niistä on sotilasura. Hän karjuu kuin armeijan komentaja. Hän itsekin tietää, että kaikki on vain unelmaa. Päivät Pirttikeskuksessa on ulkoilua tupakoiden ja kotona parvekkeella. Lisäksi hän on innokas tiskari yhteisössä.

Hänen elämänsä on sotilaallisen tarkkaa minuuttiaikataulua. Toiset Pirttikeskuksessa toivovat hänen kertovan asioistaan suurpiirteisemmin.

Kotiinlähtö ja matkalla bussille sujuu normaalisti hyvin, mutta toisinaan tulee hänelle harhaisia päiviä, jolloinka hänen mittansa täyttyy koululaisten mekastaessa bussissa.

Pienet koululaiset katselevat silmät ympyräisinä karjujaa. Joskus käy niin, että hänen on jäätävä pois bussista rauhoittumaan ennen kotiin saapumista.

Mauri Muurinen nauttii sosiaalisista lomista ja leireillä hän lausuu runojaan sekä hän lepäilee päivisin. Ne runot, jotka hän useimmiten lausuu on: Raivari ja Kesä saapuu sairaalaan. Leireillä voi pinna kärähtää. Leireistä hän kirjoitaa leiritapahtumaterveiset. Muu kynäileminen on tyrehtynyt.

Kodin rauhassa illat kuluvat perusteellisessa lehden lukemisessa, tv-uutisten ja ilta-aterian merkeissä. Lepoa hän kaipaa ja rauhallinen yöuni tulee pillereiden voimalla. Se auttaa yksinäisyyttä lohduttamaan.